Onko se väärin, että mä osaan pitää hauskaa yksinkin,vaikka kavereita ei ole lähimaillakaan, ja lähettelen videoita/kuvia kun mä pistän hattuja silmälaseja sun muita juttuja päähäni. Omaan positiivisen luoteen, vaikka itkenkin joskus tätä maailman menoa! Mä ole ollut aina heikompien puolella ja yrittänyt auttaa henkisellä tasolla kanssaihmisiä. Kirjoitukseni pöytälaatikossa yleensä käsittelevät syvällisiä asioita mm:ssa ihmissuhteita. Mulla oli 5 Vuotta marsu ja se halvaantui takapäästä näin sen kärsivän ilmeen. Yhtenä aamuna se löytyi kuolleena häkin pohjalta. Se oli minutkin opettanut syömään terveellisesti psyykannut  eri elämänvaiheissa ja tilanteissa vaikkei se ollut mikään isompi otus, kaipaan tosin ikuisesti, ainiaan.Jaetaanko kokemukset näillä palstoilla blogeissa!